Seppä Ola Bendtsson
minun tarinani
Kuten kaikilla hyvillä tarinoilla, myös omallani on alku. Aloitin matkan oppipoikana vuorisepän Helge Karlssonin kanssa hänen Killebergissä sijaitsevassa takomossa, joka nykyään luokitellaan "moniksi" vuosia sitten.
Takomossa opin seppätyön ja seppätyön osana kiilien taontaa kiven halkaisua varten. Valitettavasti aika loppui Helgestä aikaisin, mutta jatkoin Nilsten AB:lla Vångassa, missä jatkoin kivikiilien takomista eri kokoisina ja teroitettuina sarjoina.
Työskentelin Nilstenillä vuoden 1992 lamaan saakka. Maan rakennusala ajautui taantumaan, joten kiven kysyntä laski, mikä johti lopettamaan työsuhteeni. Jouduin kuitenkin jatkamaan jonkin aikaa heidän pajassaan, mutta sitten yksityisyrittäjänä. Jonkin ajan kuluttua muutin yrityksen ja palkkasin itseni Walins Stenindustrin takomoon Älmhultissa.
Työ oli hauskaa ja myin kivikiiloja Emmaboda Granitille, Svimpexille, Nilstenille ja joillekin muille kiviteollisuudelle ympäri maata.
Tähän asti historiassa elämä on ollut huvilan, vaimon, lasten ja koirien välissä. Työskentelin monta vuotta täysin eri toimialalla, mutta en voinut päästää irti sepän ajatuksista. Joten kun lapset olivat poissa ja vaimo ja minä ostimme maatilan Holmölle Osbyn edustalle, tilaisuus oli taas olemassa. Lähtölaukaus meni vuonna 2018, kun sitä halusin lämmittää ja ajatukset oman takon rakentamisesta kotiin maatilalle lähtivät liikkeelle. Kaikki sanottu ja tehty, olisin uusiutuja.
Pitkän etsinnän jälkeen onnistuin löytämään ässän ja itse asiassa jousivasaran, jota käytin Wallins Stenindustrilla 90-luvulla. Toin kotiin jousivasaran, ässän ja pihdit ja muut tarvittavat tarvikkeet. Takomo oli tarkoitus sijoittaa osittain vanhaan puuvajaan. Seinät piti tiivistää, katto vaihtaa ja joitain muita remontin mukana tulevia asioita oli järjestettävä. Jousivasara ei ollut parhaassa kunnossa, joten se kunnostettiin ja laitettiin paikoilleen. Näin Holmön takomo muotoutui.
Siitä oli kulunut monta vuotta, kun työskentelin seppänä, ja muistini petti minut. Siksi minun piti pukea päähäni etsivähattu ja mennä ulos keräämään tietoa. Juttelin vanhojen kollegoiden kanssa ja kaivasin tietoa materiaaleista ja kivikiiloista Nilstenin takomossa. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja keväästä 2019 lähtien olen työstänyt takoa. Teen samoja tuotteita samoilla menetelmillä kuin ennenkin. No, joitain tuotteita on lisätty, mutta yleensä se ei eroa.
On upea tunne, että olen onnistunut aloittamaan asian, jota olen ajatellut yli 20 vuotta. On todella hauskaa, että sekä uudet että vanhat asiakkaat löytävät minut ja pyytävät tänään valmistamiani kivikiiloja. Kirsikka kakun päällä on tavata vanhoja asiakkaita/kivityöläisiä, jotka käyttivät aiemmin tekemiäni kivikiiloja.
